Keitä me olemme?

MY COMPANION ALD

My Companion Australian Labradoodles on yhtä kuin Anna ja Hanne, eli siskokset, jotka ovat täysin menettäneet sydämensä australianlabradoodleille. Asumme ja kasvatamme koiria maaseudulla Varsinais-Suomessa. Kasvattejamme asuu eri puolilla Suomea – Paraisilta Sodankylään – ja muutama myös ulkomailla.

Tällä hetkellä omissa kodeissamme asuu yhteensä kolme karvaista ystävää. Uudet jalostuskoiramme sijoitetaan asumaan haltijaperheisiin, joissa ne saavat elää perheen rakastettuina lemmikkeinä koko elämänsä ajan. Perheisiin sijoitetut jalostuskoirat vierailevat meillä säännöllisesti, joten me ja kotimme ovat niille tuttuja, kun ne tulevat synnyttämään ja hoitamaan pentuja luoksemme. 

Kasvatustyömme periaatteet

Pyrimme kasvattajina kehittämään ja ylläpitämään australianlabradoodlen rotutyyppiä. Tavoittelemme omassa kasvatusohjelmassamme tasapainoista, vakaata ja ystävällistä luonnetta sekä hyvää rakennetta ja terveyttä. Kauneus seuraa usein samassa paketissa, mutta ulkonäköseikat, kuten turkin väri tai kiharuuden aste, eivät ohjaa kasvatustyötämme. 

Osallistumme vuosittain useisiin koulutuksiin, jotka käsittelevät koirien kasvattamista ja jalostusta, genetiikkaa, ravitsemusta, terveyttä ja hyvinvointia, koulutustapoja, jne. Näin pyrimme pitämään itsemme ajan tasalla uusista tutkimustuloksista ja menetelmistä.

Olemme erityisen kiinnostuneita koirien käytöstä osana pedagogista, psykologista tai sosiaalialan työtä. Osa kasvateistamme on päätynyt työkäyttöön. Olemme onnellisia myös jokaisesta tavallisesta lemmikkikoirasta, joka on perheensä rakastama halinalle sekä harrastus- ja ulkoilukaveri.

Seuraamme kasvatustyössämme rotujärjestömme WALA:n sääntöjä. Olemme asettaneet itsellemme myös lisäehtoja liittyen mm. jalostuskoirien terveystestauksiin ja käyttöön, koska haluamme edistää koirankasvatuksessa toimintatapoja, joissa koirien hyvinvointi ja rodun terveys ovat etusijalla. 

1. Jalostukseen käytettävä koira: 

- on terve ja hyväluonteinen

- on luustoltaan ja niveliltään tutkittu ja kuvattu (kuvien viralliset lausunnot OFA:sta)

- on terveystestattu myös silmien terveyden sekä yleisimpien pohjaroduissa esiintyvien periytyvien sairauksien osalta (ks. tarkempi lista terveystesteistä Pojat- ja Tytöt-sivuilta, koirien esittelyjen alapuolelta)

- on ulkonäöltään ja rakenteeltaan rotumääritelmän mukainen

- asuu kodissa ihmisten lemmikkinä ja perheenjäsenenä, ei kennelolosuhteissa

- saa hyvää ravintoa ja liikuntaa sekä hoitoa ja huolenpitoa koko elämänsä ajan.

2. Jalostuskoirien käyttö ja jalostusvalinnat:

- Jalostusvanhempien pitää olla vähintään 2-vuotiaita pentujen syntyessä.

- Nartulla voi elämänsä aikana olla korkeintaan kolme pentuetta.

- Uroksella voi elämänsä aikana olla korkeintaan 10 pentuetta Suomessa tai muualla Euroopassa.

- Jalostusyhdistelmän sukusiitoskerroin (COI, coefficient of inbreeding) tulee olla alle 5 %, kymmenen sukupolven otoksessa. Lue lisää COI:sta tämän sivun alaosasta.

3. Pentueet ja pentujen hoito:

- Kasvatamme 3–4 pentuetta vuodessa, ja vain yhden pentueen kerrallaan.

- Toinen meistä on aina päätoimisesti emon ja pentujen kanssa koko sen ajan, kun pentue kasvaa luonamme (emo ja pennut eivät ole työpäivien pituisia aikoja keskenään kotona).

- Pennut asuvat kodissa ja tottuvat normaaliin perhe-elämään. Niitä sosiaalistetaan jo varhaisesta iästä alkaen asioihin, joita ne tulevat elämässään kohtaamaan, ja mahdollisuuksien mukaan myös erityisiin asioihin, joita tuleva perhe toivoo. Seuraamme Puppy Culture -menetelmää pentujen varhaiskasvatuksessa. 

- Pennut saavat elämänsä ensi viikkoina myös varhaista stimulaatiota (ENS, early neurological stimulation). Sen tarkoituksena on vahvistaa kehittyvän pennun hermostoa. 

- Pentujen suotuisasta fyysisestä ja henkisestä kehityksestä huolehditaan tarjoamalla pennuille ikäkaudenmukaista terveellistä ruokaa, liikuntaa ja virikkeitä.

4. Pentujen ostajat:

- Haastattelemme kaikki pentujonoomme pyrkivät ihmiset kasvokkain jo hyvissä ajoin ennen pentueen syntymää. Emme hyväksy pentujonoomme ihmisiä, joiden emme usko pystyvän tarjoamaan pennulle kaikin puolin hyvää hoitoa ja huolenpitoa sekä virikkeellistä ja täysipainoista koiranelämää.

- Ostajat ovat tervetulleita tutustumaan pentujemme kasvuolosuhteisiin, jalostuskoiriemme terveystutkimuksiin ja mahdollisuuksien mukaan myös tapaamaan pentueen vanhempia (uroksia voi olla joskus mahdotonta tavata, esimerkiksi jos sperma on tuotu pakasteena ulkomailta). Kutsumme aina kyseisen pentueen tulevat perheet tapaamaan pentuja niiden ollessa 6-viikkoisia, jolloin perheet tapaavat myös pentueen emon.

- Ostajat saavat pennun mukana pentupaketin, jonka sisältö kuvataan tarkemmin täällä. 

- Olemme pentuperheiden tukena aina, kun he tarvitsevat neuvoja tai ohjausta liittyen esimerkiksi koiran kasvatukseen, koulutukseen, hoitoon tai terveyteen.

Kasvatustyömme historiaa

Ensimmäisen ALD:n hankimme vuonna 2012. Ensimmäinen pentueemme syntyi vuonna 2016.

Olemme hankkineet jalostuskoiriamme huolellisen taustatyön jälkeen mm. Hollannista, Iso-Britanniasta ja Norjasta, sekä muilta kasvattajilta Suomesta. Lisäksi olemme tuoneet ulkomailta – myös rodun alkuperämaasta Australiasta asti – ns. pakastesulhasia eli pakastettua spermaa, jolla voidaan hedelmöittää koiriamme Suomessa. Pienessä rodussa on tärkeää, että koirien geeniperimä on mahdollisimman laaja (eli sukusiitoskerroin on alhainen, lue lisää alta). 

Pyrimme valitsemaan yhteistyökumppaneiksemme maineeltaan hyviä kasvattajia, jotka jakavat kanssamme samansuuntaiset näkemykset koiranjalostuksesta sekä myös pentujen kasvattamisesta ja pentuperheiden tukemisesta.

MIKÄ IHMEEN COI?

Koiran sukusiitoskerroin COI (coefficient of inbreeding) kuvaa koirayksilön mahdollisuutta periä vanhemmiltaan identtisiä, täysin samanlaisia geenejä. Mitä läheisempiä sukulaisia risteytetään keskenään, sitä korkeammaksi nousee COI. Laajan, monipuolisen geenipoolin ja sitä kautta monien sairauksien esiintyvyyden vähenemisen kannalta matala COI on parempi kuin korkea.

Koiranjalostuksessa neuvotaan yleensä laskemaan COI neljän tai viiden sukupolven osalta, eli laskennassa otetaan huomioon koiran sukulaiset 4-5 sukupolvessa, ja katsotaan löytyykö sieltä samoja koirayksilöitä. Saman koiran esiintyminen sukutaulussa useammin kuin kerran nostaa COI-lukua. Mitä enemmän sukupolvia otetaan mukaan laskentaan, sitä todennäköisemmin COI nousee korkeammaksi, koska laskentaan otetaan mukaan suuri määrä esivanhempia, joista saattaakin jo löytyä yhteisiä koiria, vaikka neljästä-viidestä lähimmästä sukupolvesta ei montaa löytyisikään. Tyypillisesti koiranjalostuksessa suositellaan pitämään neljän-viiden sukupolven perusteella laskettu COI alle 6,25 prosentissa, joka vastaa serkusten paritusta keskenään.

ALD-rotujärjestöt ovat tässä asiassa huomattavasti tarkempia, varovaisempia ja kunnianhimoisempia: COI lasketaan sukutaulusta ottaen mukaan 10 sukupolvea, ja tässä huomattavasti laajemmassa katsannossa COI:n tulisi jäädä alle 5 %. Koska ALD on useamman rodun risteytyksenä syntynyt, ja rotukirjat ovat avoimet eli pohjaroduista voidaan edelleen harkitusti tehdä ns. rotuunottoja, australianlabradoodleilla on suhteellisen helppoa pitää COI selvästi tuon 5 % rajan alapuolella.

Kasvattajat tekevät laajasti yhteistyötä ympäri maailman, joten myös se varmistaa, ettei Suomen kaltaisessa pienessä maassa pääse syntymään sisäsiittoista ALD-populaatiota, jossa COI lähtisi nousemaan.

Koiran ulkoiset ominaisuudet, osittain myös käytöstaipumukset sekä tietyt fyysiset viat ja sairaudet ovat geneettisiä, eli ne periytyvät koiravanhempien geenien mukana. Tietty määrä yhtenäisiä geenejä on oltava, jos halutaan että koirarodulla on jotain tunnistettavia ulkoisia piirteitä tai luonneominaisuuksia. Monissa koiraroduissa vaihtelumahdollisuus on kuitenkin rotumääritelmässä rajattu todella pieneksi, mikä vähentää geneettistä monimuotoisuutta, ja alkaa jossain vaiheessa altistaa yksilöitä myös erilaisille sairauksille ja rakennevioille. Ominaisuudet eivät nimittäin periydy yksittäin vaan isommissa ryhmissä: jos esimerkiksi valitaan systemaattisesti vain tietyn värisiä ja tismalleen vain tietyn turkkityypin omaavia koiria jalostukseen, samalla rajataan pois myös paljon muutakin kuin väriin tai turkkityyppiin liittyvää geenivaihtelua. Ja jos näin tehdään sukupolvi toisensa jälkeen, ja vielä risteyttäen läheistä sukua olevia yksilöitä keskenään, kasvaa riski sille, että geenipoolista periytyykin pennulle esimerkiksi piileviä sairausgeenejä molemmilta vanhemmilta.

Lisää sukusiitoksesta ja sairauksien periytyvyydestä voit lukea esimerkiksi tästä Katariina Mäen artikkelista, jossa mainitaan myös australianlabradoodle esimerkkinä rodusta, jossa sukusiitosaste on alhainen. Myös tässä Ylen artikkelissa puhutaan sukusiittoisuuden vaaroista, ja lopun taulukosta löytyy myös ALD, kolmanneksi matalimmalla sukusiittoisuusasteella kaikista.