Perheenjäsenenä

ALD

Australianlabradoodle on älykäs, ystävällinen ja sosiaalinen koira. Luonteensa johdosta australianlabradoodle soveltuu erinomaisesti seura- ja perhekoiraksi sekä opas-, avustus- ja terapiakäyttöön.

Tyypillinen australianlabradoodle innostuu saadessaan huomiota ja on aina valmis leikkimään tai lähtemään ulkolenkille, mutta omaa myös kyvyn rauhoittua nopeasti ja odottaa tyynesti silloin, kun ihminen keskittyy muuhun. Oppivaisen australianlabradoodlen kanssa voi hyvin harrastaa esimerkiksi agilitya, rally-tokoa ja noseworkia, tai osallistua koira-avusteiseen toimintaan esimerkiksi vanhustentaloissa vierailemalla. 

Älykkäänä koirana ALD keksii kaikenlaista puuhaa, ellei sen elämässä ole sopivassa suhteessa lepoa ja virikkeitä. Myös vapaana ulkoilu ja muiden koirien seura on ensiarvoisen tärkeää kaikille koirille.

Australianlabradoodle sopii mainiosti ensimmäiseksi koiraksi, koska sitä on helppoa kouluttaa eikä se ole rotuna aggressiivinen tai dominoiva. Australianlabradoodle tulee yleensä hyvin toimeen myös muiden eläinten ja lasten kanssa. Koiran ensimmäiseen vuoteen kannattaa panostaa, ja suosittelemmekin kaikille pentuperheillemme vähintään pentukurssin käymistä.

Vaikka australianlabradoodlen on todettu aiheuttavan vain harvoin voimakkaita oireita allergisille, ei takeita allergiaystävällisyydestä voi antaa. Suosittelemme etenemään hitaasti ja tutustumaan rotuun huolellisesti sekä tapaamaan monia eri koirayksilöitä, jotta mahdollisia oireita saa testattua jo ennen isoa päätöstä.

...lue lisää rodusta kuvien alta...


Rodun historiaa ja 

JALOSTUSTYÖN LÄHTÖKOHTIA

Australianlabradoodlen taustalla on viisi rotua, joita on suunnitelmallisesti ja harkitusti risteytetty keskenään haluttujen ominaisuuksien aikaansaamiseksi. Pohjarodut ovat villakoira, labradorinnoutaja, amerikan- ja englannincockerspanieli sekä irlanninvesispanieli. Rodun jalostuksessa sallitaan edelleen harkitut ja järjestön hyväksymät infuusiot joistakin pohjaroduista (villakoira, cockerspanieli, labradorinnoutaja), jotta rodun geenipooli ei kapeutuisi liikaa. ALD:lla kaikki värit (merleä lukuunottamatta) on sallittuja. Myös kokojen variaatio lisää geneettistä diversiteettiä.  Sukusiitosprosentti suositellaan järjestöjen alaisessa kasvatuksessa pitämään alhaisena (alle 5 %).

Australianlabradoodleja on jalostettu tavoitteellisesti jo 1980-luvulta lähtien. Jalostuksen päämääränä on ollut kehittää luonteeltaan tasainen, oppivainen ja ihmisrakas uusi koirarotu, joka olisi terverakenteinen eikä laajalti kantaisi perinnöllisiä sairauksia. Erityishuomiota on kiinnitetty myös allergisoivuuteen ja turkin laatuun, ja nykypäivänä australianlabradoodle sopiikin monille koira-allergisille. Kehotamme silti allergikkoja harkintaan ja varovaisuuteen, sillä hypoallergenista koirarotua ei ole olemassakaan ja yksilöerot allergeenien määrässä ja laadussa ovat suuria saman rodun sisälläkin.

 Rodun status on toistaiseksi epävirallinen (kuten vielä jokin aika sitten valkoisenpaimenkoiran, mustaterrierin ja jackrusselinterrierin) eli rotua ei löydy FCI:n listalta. Tällä hetkellä roduksi tunnustamista ei tavoitella, koska kennelrotujen ulkonäköpainotteinen jalostaminen on johtanut monet rodut hankaluuksiin, eikä ALD-kasvattajat halua joutua mukaan samaan junaan. Lisäksi, ALD:lla halutaan säilyttää mahdollisuus uusiin infuusioihin pohjaroduista. 

HUOM! Risteyttämällä villakoira ja labradorinnoutaja keskenään ei synny australianlabradoodleja! Rodun suosion kasvaessa markkinoille ilmaantuu myös koiria, joita kutsutaan labradoodleiksi tai jopa australianlabradoodleiksi, mutta niitä ei rekisteröidä mihinkään eikä koiran alkuperästä tai vanhempien ja suvun terveydestä välttämättä ole mitään tietoa.

Australianlabradoodlejen jalostusyksilöiden terveystutkimusvaatimukset pyrkivät estämään pohjaroduissa tyypillisiä virheitä ja sairauksia yleistymään ALD:n parissa. Kuitenkin, koska periytyminen on monimutkaista eikä kaikille sairauksille ja virheille ole olemassa DNA-testiä, pohjarotujen kantamat sairaudet ja virheet ovat mahdollisia myös australianlabradoodlella. Yleisimpiä sairauksia rodun parissa tällä hetkellä ovat korvatulehdukset, allergiat tai atopiat ja ruuansulatusvaivat. Luusto- ja rakenneviat ovat järjestöihin kuuluvien kasvattajien kasvattien parissa harvinaisia. Muitakaan vakavia, henkeä uhkaavia sairauksia, jotka olisivat yleistymässä rodussa, ei ole havaittu. Seuraamme koirien terveyttä koskevaa tutkimusta ja jalostusta ohjaavia kannanottoja tarkasti koko ajan ja olemme erittäin sitoutuneita työskentelemään sairauksia vastustaen ja laajaa geenipoolia suojellen.